Andorra - vaelluksia Pyreneillä
Andorra on minivaltio Ranskan ja Espanjan kupeessa Pyreneiden vuoristossa.Tämä maankolkka on jäänyt minulta bongaamatta, joten odotin tulevaa viikkoa innoissani.
Vaellus alkoi 1800 metrin korkeudesta.Tavoitteena oli nousta Estany-vuoren huipulle 2915 metriin, mutta kovan tuulen ja sateen alkaessa aivan huipulle asti emme päässeet. Kulku järveltä huipulle vaati erityistä tarkkaavaisuuttava askelten asettelussa.Polku kapeni ja se muuttui yhä kivisemmäksi.
Toisin kuin Itävallassa, täällä ei juurikaan ole vuoristoravintoloita, vaan hotellista saadut eväät otettiin mukaan aamulla. Tämä reitti kuitenkin poikkesi edukseen ja pääsimme patikoinnin jälkeen ravintolaan virvokkeelle.
Ihmeellistä oli, että krookukset kukkivat tähän aikaan vuodesta. Myös ruska oli tänä vuonna poikkeuksellisen aikaisin. Kuvassa argetiinalaissyntyinen vuoristo-oppaamme Sole kuķkien keskellä.
Kuvassa hallintorakennuksen patsaita, jotka kuvaavat maan 7 kuntaa.
Viimeinen vaellus suuntautui Andorran kolmanneksi korkeimmalle vuorelle Mont Mallukselle, korkeus n.2780 metriä.Huipulta oli upeat näkymät Ranskaan ja Espanjaan.
Kuvassa näkyville vuorille nousu alkoi noin 2000 metrin korkeudesta. Ilma oli aurinkoinen, mutta vastaanpuhaltava tuuli otti välillä henkeen ylöspäin kavuttaessa.
Vaellukset olivat monipuolisia maisemaltaan ja vaativuudeltaan.Luonto on upea eikä muita kulkijoita jurikaan näkynyt. Ehkä palaan vielä joskus Andorraan alppiruusujen aikaan!
Suomessa syyskuun puolenvälin jälkeen oli poikkeuksellisen kesäistä. Tuntuikin yllättävältä laskeutua sateiselle Barcelonan kentälle, josta jatkoimme matkaa noin 3 tuntia Andorran La Messanaan. Säätiedotteen mukaan lämpötila oli 14-19 välillä ja osittain sateista. Matkalla oli täysin pimeää, joten aamuiseksi arvoitukseksi jäi millaisessa maisemassa heräillään. Saavuimme hotelliin La Magic Massanaan vasta puolenyön jälkeen.
Aamusta startattiin noin viiden tunnin yöunen jälkeen klo 9.30 ensimmäiselle vaellukselle Madriu--Perafita-Claror-reitille.Alue on kuulunut Unescon biosfäärialueeseen 2004 alkaen.Ilma oli sateinen, ajoittain satoi kaatamalla. Kuljimme osittain vuolaana virtaavaa Madriu-jokea pitkin.
Tauko pidettiin Fontverdin majassa, jonka jälkeen kosteus alkoi tunkea ytimiin.Liikkeelle lähtiessä alkoi taas veri kiertää ja matka sujui reippaasti metsäisiä polkuja pitkin. Ensimmäinen vaellus oli helppo. Korkeus n.1600 metriä ja nousua 600 m.Pituutta reitillä oli n. 11 km.Tällä vuoristossa voi laskea etenemisnopeudeksi ylöspäin mentäessä 2 km/tunnissa ja vielä hitaammin, kun kapuaa jyrkkää rinnettä.
Tällä reissulla sateen takia emme juurikaan päässeet ihailemaan näköaloja, mutta onneksi hetkeksi taivas selkeni. Vuoriosuudella polut olivat kivenvyörymäalueella hienosti rakennettuja. On melkoista palapeliä rakentaa luonnonkivistä näitä polkuja.
Hotellin pakettiin kuului puolihoito, joka tässä vaiheessa tuntuikin hyvältä vaihtoehdolta.Pöydästä oli iltaisin helppo kaatua sänkyyn heti ruokailin jälkeen.Toinen vaellus suuntautui Sortenyn luonnonpuistoon, jonka laakson kasvillisuus käsittää yli 800 eri lajia, osa endeemisiä. Alppiruusupuskia oli valtavasti, joten alkukesästä olisi ollut upea nähdä niiden kukkivan. Syksyn ruskaa oli jo nähtävissä.
Tämä reitti ei ole korkeanpaikan kammoiselle suositeltava valinta. Välillä vuorilta joudutaan hakemaan seikkailijoita helikopterilla alas, koska henkinen ja fyysinen kantti ei kestä.
Ystävystyin paikallisen lehmän kanssa.Tämä elikon käytös oli kuulemma harvinaista, koska yleensä ne ovat arkoja ja säntäilevät pakoon ihmisiä. Lehmä seurasi meitä hetken, mutta päätyi jäämään ruohoisimmille laitumille. Paikallistiedon mukaan lehmien käytttäytymistä on luettavissa säätila. Jos ne makaavat on sadetta tulossa. Syynä on, että ne haluavat pitää makuualustansa kuivana.
Vuorille nousun alku tuntuu yleensä raskaalta ohuen vuoristoilman takia.Syke oli minulla parhaimmillaan 150 ylöspäin kulkiessa. Sitten, kun keho tottuu rasitukseen, olo helpottuu ja syke laskeee. Vuoristo-oppaamme Solen mukaan ylöspäin nousu sujuu parhaiten spurtteina ja sen jälkeen lyhyenä pysähdyksenä, jotta syke tasoittuu. Riittävä veden juonti puolestaan auttaa munuaisia toimimaan ja vaikuttaa tiettyyn hormoniin, joka auttaa paremmin kestämään rasitusta.
Vaelluksen pituus 14 km, nousua ja laskua n. 1000 m.
Kolmas vaellus: Val d'Ingles ja Siscaro- järvi
Ajoimme aamulla Soldeun kylään, josta reipas nousu mustamäntymetsikön läpi.
Siscaronjärveltä (2340m) nousu vuorijonon "satulaan" ja Pas de les Vaques kautta Soldeaun kylään.Matkan pituus n. 12 km, kesto n.6 h , 820m nousu.
Neljäs vaellus olisi ollut Andorran korkeimmalle vuorelle
Pic de Comapedrosalle (2942 m), mutta päivä oli sateinen ja vuorille luvattiin kovaa tuulta, joten vuoren huipulle nousu ei onnistunut. Päätin kävellä sen sijaan pääkaupunkiin La Vellaan joenvartta pitkin. Matkaa sinne on vain 6 km ja takaisin La Massanaan pääsee bussilla 1,90 euron hintaan.
Andorran asukasluku on 82 164 (25.9.24) ja pääkaupungissa La Vellassa noin 24 000.Maa on tärkeä lomailu- ja ostoskohde, joten ostettavaa riittää.
Kauppa eri muodoissa kannattaa, joten myös tupakan salakuljetusta naapurimaihin harrastetaan. Viranomaiset saattavat joskus ratsata tavallisen vuorilla kulkijankin.
Puhtaasta kotitalousvedestä paikalliset eivät maksa kuin 15 euroa vuodessa verona. Vesi on hyvää ja juotavaa. Puhdistuksessa käytetään osmoositekniikkaa,ei kemikaaleja.
Ostokset,erityisesti kosmetiikka, ovat täällä edullisia, koska arvonlisävero on vain 4,5%. Silti kannattaa verrata ennen tuotteen ostoa Suomen hintataso. Joissakin kallimmissa vaelluskengissä saattoi hinta olla noin puolet edullisempi, mutta esimerkiksi noin 100 euron repuissa, saattoi säästö olla vain parisenkymmentä euroa.Toki valikoima täällä näytti olevan hieman laajempi.
Juomat ovat edullisia.Esimerkiksi La Massanan pääkadulla olutpullo maksoi 2 euroa ja Aperol Sprizt 5 euroa. Hotellissa reilu viinilasillinen n. 4 euroa.
La Massanasta kulkee joen vehreää vartta pitkin polku, jota pitkin pääsee pääkaupunki La Vellaan.
Kuvassa pilviä Ranskan päällä.
Andorran mikroilmasto on mielenkiintoinen.Samana päivänä oli laaksossa yli 20 astetta ja vuorille säätiedotus povasi lunta. Onneksi pääsimme alta pois😀
Vuorilla kasvoi lakritsijuurta,jota pureskelemalla pääsee vuorilla eroon päänsärystä.En kyllä lakritsinmakua löytänyt mutta makealta maistui.
Kommentit
Lähetä kommentti