La Palma - La Isla Bonita- patikointia vuorilla ja rotkoissa
La Palma on yksi pienimmistä Kanariansaarista. Se on myös kauneimmaksi mainittu ja sitä se onkin. Asukkaita on noin 80 000 ja matkailijoita käy vuosittain vain 200 000, mikä on vähän verrattuna isompiin saariin, kuten Teneriffaan. Saarelle pääsee helpoimmin lentämällä Binterin koneilla (kesto n.30 min. Teneriffalta). Paluumatkaan kannattaa varata yksi ylimääräinen päivä, koska huonolla säällä ei pieni kone välttämättä lennä.Yövyimme palatessamme Teneriffalla La Lagunassa.
Ensimmäisenä matkapäivänä teimme lyhyen, noin 7 kilomerin kävelyn saaren eteläpuoleĺle Fuencalienteen, jossa San Antonion (632m) tulivuori.
Täältä patikoimme vuonna 1971 purkautuneelle Teneguían (437m.) tulivuorelle.
Reitti jatkui laavavirtojen halki saaren eteläkärkeen, jossa ovat suola-altaat, Salinas de Fuencaliente. Paikalla on myös pieni kauppa, josta ostin pari purkkia altaiden parasta suolaa eli ensimmäisen pintakerroksen merisuolaa, Flor de Sal. Puhdas vesi,kova tuuli ja aurinko ovat ihanteelliset suolan valmistukseen.
Palatessamme bussilla Santa Cruzissa sijaitsevaan hotelliimme saaren länsirannikkoa pitkin näimme alueet, jossa maantie kulkee vuonna 2021 purkautuneen Tajogaiten tulivuoren laavavirtojen halki.
Tuhot olivat sùuret mm.yksi kylä oli tuhoutunut kokonaan. Tulivuorenpurkaus kesti yli 3 kuukautta.
Toisena päivänä teimme vaelluksen kansallispuiston alueella, saaren korkeimmilla vuorilla Roque de Los Muchachosilta (2426m.) Pico de La Nievelle (2239m.). Polulta avautuivat upeat maisemat Caldere de Taburienten kansallispuiston eroosiokraateriin ja saaren eteläosan tulivuoriharjanteelle. Huipulta näkyi myös naapurisaaren Teneriffan Teiden huippu. Patikan pituus noin 13km, kesto n.6 tuntia, korkeuseroa noin 500m.
Roque de Los Muchachosin huipulta näkyi useita ORM-observatorion havainnointilaitteita, jotka ovat maailman parhaimmilla paikoilla.Valosaasteen määrää on optimoitu La Palmassa eri tavoin, esim.katuvalaistus on himmennetty.
Suomi on mukana yhteispohjoismaisessa teleskoopissa ja saarella asuu pysyvästi 1 suomalainen tähtitieteilijä.Tämän NOT-teleskoopin 2,5 metrinen pääpeili hiottiin Piikkiön Tuorlassa 80-luvulla. Mietin mielessäni, miten tämä onnistuttiin tuomaan perille mutkaisia vuoristoteitä pitkin.
Saaren pohjoispuolI on saaren vanhempi osa ja sille on ominaista jyrkkäreunaiset rotkot. Tuliperäistä aktiviteettia ei siellä enää ole ja jatkuva eroosio muuttaa sen muotoa jatkuvasti.Caldera de Taburienten vaellus alkoi rotkon yläpäästä Los Brecitoksesta, noin kilometrin korkeudesta. Kuljimme alaspäin mutkittelevaa polkua pitkin, josta parin joenylityksen jälkeen jatkettiin Taburientejoen uomaa pitkin eteenpäin (Dos Aquas).
Vuorilla kasvoi kanarianmäntymetsää.
Tämän 17 km:n vaelluksen loppu kuljettiin Angutias-rotkoa,joka päättyi La Vinaan.
Barloventosta lähtevä vaellus alkoi vesisateessa,mutta juuri kun olimme saaneet sadevarusteet päälle,se tietenkin loppui. Vaellus kulki vehreässä maalaismaisemassa.
Kyläpubin kissa vahtii baaritiskiä.
La Palman ruoka on erinomaista-tuoretta ja paikallista- savustettua juustoa,mojo-kastiketta, tonnikalaa, mustekalaa,gofiota,turskaa,perunoita.Hedelmät ovat aivan ihania:mangot banaanit, avocadot, papayat.Kaikki nämä kasvavat saarella.Etenkin banaaniviljelmiä on valtavasti.
Saaren Itäpuolen kuninkaanpolku vie rannalle.
Retken päätteeksi ruoka maistui alhaalla oikealla näkyvässä valkokattoisessa ravintolassa.
Kuvia Santa Cruzista:
La Palma on monipuolinen saari.Sää voi päivän aikana vaihdella eri puolilla saarta suurestikin.Vuorilla oli välillä n.10 astetta, mutta hetken päästä taas pärjäsi t-paidalla.Sadekuuroja tulee ja menee.
Saari on ehdottomasti yksi Kanarian parhaista sen alkuperäisyyden ja kauniin luonnon takia.Tänne voisin joskus palata uudelleen, kuten Gomerallekin,josta kirjoitin tammikuussa.
Kommentit
Lähetä kommentti