Gomera- Kanariansaarten piilotettu helmi

La Gomera, Kanariansaarten piilotettu helmi, on pieni, noin 40 km2:n kokoinen saari. Saari on rannoiltaan karu. Se on rauhallinen eikä massaturismi ole pilannut saarta. 

Saarelle pääsee Armaksen ja Olsenin yhteysaluksella useita kertoja päivässä. Reitti kulkee Los Christianoksesta San Sebastianin satamaan, josta oli vielä noin tunnin ajomatka hotellillemme Playa de Santiagon kylään.

Vietimme viikon hotelli Jardin Tecinassa. Hotelli on laivaoperaattori Fred.Olsenin omistama täyden palvelun talo, joka tarjoaa sopivasti lomaluksusta. Noin 400 hotellihuonetta on sovitettu maastoon matalina valkoisina taloina, joita kiertävät kapeat kulkutiet ja puistomainen kasvillisuus ympäröi rakennuksia.

Kuva:Marjaana

Hotellin omissa liikunta-aktiviteeteissa olisivat päivät kuluneet helposti. Lisäksi oli smoothiekursseja, viinitaistingeja, pelejä ja iltaohjelmia.

Meidän reissumme oli kuitenkin joogamatka, jossa aamuin illoin harjoittelimme yhteensä noin 3 tuntia hotellin katolla. Aamuiset auringonnousut ja taustalla välkkyvä syvänsininen meri olivat uskomattoman upea tausta joogalle. Kurssin vetäjä eli Jooga Aioran Marjaana teki minuun lähtemättömän vaikutuksen.Ohjaus asanoissa oli yksilöllistä ja kellontarkkaa sekä kielikuvat olivat upeat vaahtokarkkeina sulavista pakaralihaksista ja kropasta, joka muuttui kosteaksi wettex-liinaksi harjoittelun edetessä. Joogassa oli mukana sopivasti siihen kuuluvaa filosofiaa eikä se ollut sellaista suorittavaa jumppaa, jota joskus joogaksi kutsutaan. Oma sammahtanut joogaharrastukseni sai kurssista uutta puhtia🧘‍♂️😀

Melkein kaikki muu aika menikin sitten vaelteluun rannoilla ja vuorilla.

Saaren sisäosassa on luonnonpuisto, joka on ollut Unescon maailmanperintökohde vuodesta 1986. Alue on tuliperäinen, mutta tulivuorenpurkauksia ei ole ollut pariin miljoonaan vuoteen.

Kävimme patikoimassa mm. El Cercadossa ja  Garajonayn luonnonpuistossa, jotka molemmat yllättivät runsaalla kasvillisuudellaan karujen ranta-alueiden vastapainoksi.

El Cedron metsässä on englantilaisen kotiopettajan Dõna Florencian vuonna 1935 lahjoittama Lourdesin neitsyen kappeli, joka on auki kerran vuodessa.

 Saaren luonto muistuttaa jonkin verran Madeiran luontoa. Gomera on kuuluisa laurisilva- eli laakeripuumetsistään.Siellä sataa nykyisin harvoin, mutta Atlantilta saapuvat pilvet antavat kosteutta metsille.Lämpötila rannikolla vaihteli vierailumme aikana rannalla 21-25 astetta ja vuorilla 10-15 astetta.

Vaellus El Cercadossa

Vaellus alkoi El Cercadosta jyrkästi alaspäin laskevana kivisenä ja paikoitellen liukkaana polkuna.Matka jatkui sen jälkeen ylös vuorelle ja  sen jälkeen kansallispuiston alueelle.

El Cercadon pieni kylä tunnetaan erityisesti keramiikastaan, mutta sen ympärillä avautuvat myös monet vaellusreitit. 

Vaelluspolkumme kiemurteli kanjonien halki ja  tarjosi hienot näkymät saaren keskiosiin.Matkan varrella oli vehreitä metsiä, kivisiä polkuja ja kylämaisemaa.

Hermoston tasapainottaja Johanniskraut löytyi polun varrelta Las Hayasissa.

Kuvassa luonnon oma versio Munchin teoksesta "Huuto".

Gomeran paikallinen herkku on palmusiirappi, jota kerättiin puihin tehdyistä reijistä yön aikana.Pääsin maistamaan tätä hotellin aamupalalla ja se olikin erinomaista tummaa ja makeaa siirappia jugurtin kanssa.Samaisessa aamupalapöydässä oli myös hunajakenno, josta sai kaapia itse oman annoksensa.

Saaren ravintoloissa ruoka oli yksinkertaista,mutta hyvää. Atlantin kalaa ja äyriäisi, vihanneksia ja tietenkin papas arrugadas ja mojo-kastiketta. Ruoka oli edullista:pääruoka alle 20 euroa ja hyvä viini 15-25 euroa/pullo,olut 2-3 euroa.

Kanarian juomaherkku Barraquito.

Kävimme vuorilla kuvassa olevassa baarissa, jossa saimme kuulla näytteen paikallisesta vihellyskielestä, joka on saaren kouluissa pakollinen oppiaine.Rotkojen ja hankalien yhteyksien takia asukkaat olivat aikoinaan keksineet tämän kommunikointitavan.Vihellyksestä erottui selvästi espanjankielisiä sanoja.

Päivän päätteeksi maistuivat pienet katkaravut oluen kera paikallisessa ravintolassa Valle Gran Reyn rannalla. 

Kuva:Katja

Playa Santiagon kylässä oli muutamia ravintoloita, jotka yleensä olivat auki vain loppuviikkoisin. Sen raitti oli useimmiten lähes autio.Pöytävaraukset suosituimpiin ravintoloihin oli hyvä tehdä etukäteen.Kaksi pientä kauppaa ja apteekki olivat lähes ainoat liikkeet.Matkailuinfossa kävimme, mutta toimisto oli valitettavasti auki vain kerran, vaikka ovessa toisin luvattiin.

Kuvassa Playa Santiagon kylä.Hotellimme näkyy jyrkänteen reunalla.

Gomera oli hieno paikka löytää  alkuperäistä kanarialaista paikan tuntua. Tänne voisi tulla uudelleen -ihan vain nauttimaan hiljaisuudesta ja maisemista. Paluumatkan pysähdyksellä Teneriffan turistikeskuksessa koimme olevamme aivan eri maailmassa, siis ei siinä paremmassa.