Islanti - tulivuorten ja hevosten saari

Useita viikkoja jatkunut kuumuus oli hyvä syy paeta Islannin viileyteen. Se on myös paikka, johon olen aina toivonut pääseväni, suurimpana syynä ovat islanninhevoset ja saaren luonto.

Islannissa on noin 80 000 hevosta ja noin 350 000 ihmistä,joten voisi ajatella,että kaikilla 4-hengen perheillä on yksi hevonen. Tämä pienehkö ja sitkeä hevonen on ollut oma rotunsa jo yli 1000 vuotta. 

Islantilaiset haluavat pitää rodun puhtaana,joten muualta ei hevosia tuoda sinne.

Hevoslaumoja näkee vehreillä laitumilla.Osa tiloista on erikoistunut hevosten kasvatukseen ja osa ratsastukseen.

Valitsin kohteeksi Eldhestarin tallin.Heillä päivän vaellukseen kuului myös nouto hotellin läheisyydestä. Tallilla meistä muodostettiin 10 hengen ryhmä ratsastuskokemuksen mukaan.Oma vaellukseni jokisuistossa ja vuorilla kesti 6 tuntia.Tähän ryhmään pääsy edellytti taitoa ratsastaa eri askellajeissa.

Tallissa on yli 300 hevosta.Suurin osa niistä viettää aikansa ulkona ympäri vuoden.

Tallilla odotti reipas henkilökunta, joka jakoi hevoset. Meidän oppaamme Elvira on kuvassa vihreissä housuissa Sain hevosekseni Gleidan, joka oli innokas ja  kova menijä.Tamma toimi kuin ajatus,mutta siitä löytyi myös pahansisuinen puoli: Se lennätti vauhdissa takapäätään potkaistakseen, jos joku hevonen tuli vahingossa liian lähelle.

Tallilla pidetään hyvää huolta eläinten hyvinvoinnista:pidimme vaelluksen aikana kolme ruokintataukoa niityillä, jossa ne innokkaasti rouskuttivat vihreää ruohoa. Ratsastimme pitkän matkaa joen suistoa, jossa aina välillä kahlattiin vedessä ja välillä tummassa rantahiekassa.

Maisemat olivat upeat,mutta parasta oli vauhdikas töltti, jota mentiin kilometreittäin. Ratsut menivätkin lujaa ja meno oli todellista vauhdin hurmaa.Välillä tulivat ravikisat mieleeni🤣.

Ilma oli osittain sateinen, joten saimme tallilta sadetakit ja housut.Oransseissa paksuissa ja jäykissä pöksyissä en meinannut saada nostettua jalkaani jalustimeen, mutta kyllä se jalka vähitellen nousi ja pääsin ratsaille.

Lounastauko ja hevosen vaihto.Tumma Veera oli hauska hevonen,joka nosti mennessään ylähuultaan ja näytti nauravan.Reipas ratsu tämäkin.

Lounaaksi saimme täytetyn sämpylän ja vettä.Tavarat kuljetettiin hevosten satulalaukuissa.

Jostain syystä Islannissa on satulan paikka paljon taaempana kuin yleensä. Perusteena oli, että hevosen jalat liikkuvat näin paremmin.

Maastossa oli uskomattoman hiljaista.Pitkän aikaa yksi kotka lensi edellämme välillä pysähtyen, ikäänkuin ohjaten meitä. Loputtomat niityt olivat kukkivine kasveineen uskomattoman kauniit. Lopulta ratsastimme läheisille kukkuloille.

Hieno päivä. Yllätyksekseni 5 tunnin satulassa istuminen ei tuntunut takalistossa ja jaloissa lainkaan.

Tulivuorireissu

Tein paikallisen bussifirman opastuksella vaellusretken Sundhnúkurin tulivuoren alueelle.  Samalla reissulla pysähdyimme katsomaan karuja rantoja ja geysireitä.Rikinhajua ilmassa ja tulikuumia pulputtavia lähteitä.

Heinäkuussa tapahtuneen suuremman purkauksen  jälkeen tulivuori on edelleen aktiivinen.

Päivä oli sateinen ja tuulinen. Vettä tuli vaakatasossa.  Tulivuorille johtava tie kurainen.Edestakainen matka oli noin 10 kilometriä, mutta matka tuntui pidemmältä kurassa ja kivisillä nummilla tarpoessa. Lyhytvartisten vaelluskenkieni pito loppui jossain vaiheessa ja vesi hölskyi kengissä.

Vetinen reissu oli kyllå vaivan arvoinen, kun kulman takaa tuli esiin musta laavakivimeri ja sen takana tultasyöksevä tulivuori.Laavasta hehkui vielä lämpöä kosketeltaessa.

Hotellin omistajalta kuulin, että turistit ovat lähteneet kävelemään uusille, mustille laavakentille, jotka ovat sisältä edelleen sulia.Voi vain arvata, mikä siinä on lopputulos mustan kuoren pettäessä.

Grindavíkin kaupungin pohjoispuoli oli kärsinyt eniten purkauksista: ensin marraskuussa 2023 ja uudelleen tammikuussa 2024,  jolloin myös taloja tuhoutui. Oli masentavaa nähdä autioitunut kaupunki ja vaurioituneita taloja, joiden perustuksia maanalaiset laavavirrat olivat myllänneet. 

Tulivuoren purkaukset ovat jatkuneet edelleen ja viimeisin oli nyt heinäkuussa, jolloin mm.Sininen laguuni jouduttiin sulkemaan joksikin aikaa.Erään purkauksen jälkeen peittyi osa pysäköintialueesta 7 metrin laavakerrokseen.

Sininen laguuni tuntui maanpäälliseltä paratiisilta kylmän ja sateisen vaelluksen jälkeen. Vieressä puhisi suuren osan Islannin sähköstä tuottava geoterminen laitos, joka lämmittää veden 38 asteiseksi.Veden sanotaan tekevän hyvää iholle  piidioksidi- ja leväpitoisuuden vuoksi. Vaikka laguuni on turistien suosima,löytyy sieltä rauhallisia alueita,mm.yhdelle osiolle pitää mennä ilman kännykkää. 

Olin unohtanut ottaa mukaan vaihtovaatteet, mutta sain pukuhuoneen hiustenkuivaajalla kuivatettua t-paidan ja vaellushousut (sadehousut olivat tietysti unohtuneet kotiin..). Tässä kuivaushommassa tekniset kankaat olivat kyllä parhaat.

Reykjavikin kaupunki

Tutustumiseni Reykjavikin kaupunkiin jäi lyhyeksi, mutta sen perusteella en valitsisi sitä kaupunkilomakohteeksi. Vanhempi matala kaupunkirakentaminen on vielä melko

persoonallista, mutta ranta-alueen uusi rakentaminen ei kyllä viehättänyt.

Sen sijaan 1920-luvulta oleva hotellini oli yksinmatkustajan unelma.Hotellin isännät olivat erittäin ystävällisiä ja avuliaita:he antoivat hyvät vinkit ruokapaikoista,samoin kuin kaupungin kalleimmista supermarketeista ja huonoimmista pizzerioista sekä islantilaisten villapaitojen ostopaikoista (hotellilta sain vinkin etsiä niitä RedCrossin kirpparilta,josta neule löytyikin😅). Old Iceland oli aivan loistava ravintola! Illallisella nautin savustettu lammastartarta ja turskaa shampanja-turskansydänkastikkeessa sekä jälkiruuaksi raparberikakkua valkosuklaa-skyrkastikkeessa.Kolmen ruuan menu viineineen oli Naantalin rannan ravintoiden hintaluokkaa.

Illalla huone oli pimennetty valmiiksi, aamupalatarjotin ja päivän säätiedote tuotiin pöytään.Skyr oli itse tuunattua ja herkullista.Palvelu oli erittäin huolehtivaa ja yksilöllistä tässä pienessä 9 huoneen hotelli Phoeniksissa. Aamupalalla en koskaan nähnyt muita ja olo oli kuninkaallinen.

Tämä neljän päivän omatoimireissu oli ensimmäinen Islanninmatkani, mutta ei varmasti viimeinen.Kaunis luonto: karut sammaleiset ja  loputtomat nummet, musta laava ja vihreät niityt jäivät elämään mielessä,samoin villi luonto,sumu,sade sekä Atlannin tuulet.

Lennot ostin Finnairin ja Icelanairin yhdistelmänä.Paluu suoraan Keflavikista Helsinkiin ja mennessä Tukholman 2 tunnin välilaskulla,joka oli halvin vaihtoehto.Lennot n. 400 euroa edestakaisin.